lauantai 7. toukokuuta 2016

Töissä omistamissani pörssiyhtiöissä

Olen ollut täysipäiväisesti työelämässä vuodesta 2009. Sitä ennen opiskelin ja tein työtä osa-aikaisesti kaksi tai kolme päivää viikossa ja neljä kuukautta vuodesta täysipäiväisesti. Vaikka pörssikurssit ovat työurani alusta lähtien kulkeneet ylöspäin, työnantajani ovat vuosi vuodelta säästäneet ja leikanneet. Itse olen tuntenut olevani irtisanomisuhan alla vakavasti kerran. Ensimmäisellä kerralla kollegoita sai lähteä kirjaimellisesti takaa, vasemmalta ja edestä. Toisella kerralla, joka on tätä kirjoittaessani ollut käsillä, ehkäpä salaisesti toivon tulevani irtisanotuksi.

Jos elät pelkästään ansiotulojen varassa, olet paljon riippuvaisempi yrityksestä kuin yritys sinusta.

Ulkomailta vauhtia uralle

Työurani alkoi finanssikriisin jälkitulilla, jolloin hain vauhtia ulkomailta. Suomessa mielekkäät työllistymismahdollisuudet vaikuttivat tuolloin vähäisiltä, ja totesin mielummin tekeväni vähemmän mielekästä työtä mielekkäässä paikassa. Myöhemmin sain tietää, että tulin valituksi seuraavaan työpaikkaani ulkomaan kokemukseni vuoksi. Se oli riittävä ero kahden tasaväkisen hakijan välillä. Kukaan ei juuri kysynyt mitä oikeastaan olin tehnyt ulkomailla.

Mikäli työnäkymät Suomessa ovat sumuiset, hakeudu ulkomaille.

Ulkomailla olin vuoden verran työssä suuressa ulkomaisessa pörssiyhtiössä. Juuri korkeakoulusta valmistuneelle oli hieno opetus kokea, kuinka loppuun saakka hiotut liiketoimintaprosessit tuottavat satumaisia voittoja. Työn ansiosta suuntasin katseeni Suomen osakemarkkinoilta ulkomaalaisiin yrityksiin, erityisesti amerikkalaisiin yhtiöihin. Tehokkuus oli yrityksessä ajettu niin huippuunsa, että työtehtävät olivat suppeita ja yksinkertaisia. Pienen palkan vastapainona ehdin työajalla perehtyä amerikkalaisiin pörssiyhtiöihin ja osinkosijoittamiseen. Vastavalmistuneena halusin kuitenkin saavuttaa jotakin enemmän ja hakeuduin pian takaisin Suomeen.

Puolikymmentä vuotta olin työssä perheomisteisessa suuryrityksessä. Sain nopeasti lisää vastuuta ja haasteita. Päivät olivat pitkiä, mutta onnekseni palkka koheni toistuvasti. Usein huomasin palkankorotuksen vasta palkkakuitista. Esimieheni ei ollut tästä tullut maininneeksi. Ilmeisesti tein työni hyvin, vaikka välillä tuntuikin toiselta. Korvasin kokemattomuuttani työmäärällä. Tein niin paljon töitä, että hiljalleen ajauduin loppuunpalamisen partaalle. Jälkikäteen ajateltuna taisin olla siellä jo tovin. Ratkaisuksi näin vaihtaa joko työnantajaa tai tehtäviä.

Mikäli haluat edetä nopeasti, on otettava riski ja annettava työnantajalle täysi panos. Lisäksi on oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Uutta vauhtia etsimässä

Läksin ulkomaille työhön saman työnantajan palveluksessa. Halusin oppia uutta ja kartuttaa kansainvälistä kokemusta. Useampi asia ei kuitenkaan mennyt kuten alunperin oli ajatuksissa. En ollut varsinaiseen työhönkään kovin tyytyväinen. Vaikka matkaan oli jälleen lähdetty periaatteella toistaiseksi, jäi reissu jälleen vuoden mittaiseksi. Ammattitaitoni näin lyhyellä pyrähdyksellä tuskin ehti juuri kehittymään, mutta paperille jäi se kuuluisa curriculum vitae merkintä.

Uskoakseni pitkälti toisen ulkomaanjakson vauhdittamana, olen nyttemmin toista kertaa pörssiyhtiön palveluksessa. Tällä kertaa kotimaisen. Vaikka kokoluokka on aivan toinen, liiketoimintaprosessit taitavat olla samojen konsulttien ohjeistamia. En osaa päättää olisinko tyytyväinen nykyiseen työhöni. Se on hyvin pitkälti koulutustani vastaava, saan hyvää palkkaa, pääsen vaikuttamaan yrityksen tulevaisuuteen ja toimimaan kansainvälisesti. Uskon, että olisin parhaimmillani pienemmässä yrityksessä missä toiminta on suoraviivaisempaa ilman politiikkaa ja byrokratiaa, joissa molemmissa olen melko kehno.

Pörssiyhtiö vs. perheomisteinen yhtiö

Työskentely pörssiyhtiössä ei oman kokemukseni perusteella merkittävästi poikkea työskentelystä suuressa perheomisteisessa yhtiössä. Alarivi ratkaisee pitkällä aikavälillä molemmissa. Omistajan on ansaittava ja vain kannattava yritys on pitkällä aikavälillä kilpailukykyinen. Perheomisteisessa yrityksessä pitkä aikaväli saattaa olla pidempi kuin pörssiyrityksessä - mutta vain silloin kun yritys menestyy. Työntekijät voivat olla varjellumpia ja arvostetumpia perheomisteisessa yrityksessä - mutta vain silloin kun yritys menestyy.

Sijoittajalle on hyödyllistä nähdä yritys sisältäpäin ja nähdä mihin suuntaan yritys on menossa. Työntekijällä on luonnollisesti aina jonkin verran enemmän tietoa kuin ulkopuolisella. Toisaalta pörssisäännökset tekevät tiedon jakamisesta yrityksenkin sisällä vaikeaa. (Piirun verran) työmotivaatiota lisää pienikin omistusosuus yhtiössä, jossa työskentelee. Vaarallista on kuitenkin sijoittaa merkittävää osaa varallisuutta työnantajayrityksen osakkeisiin.

Mitkä ovat sinun tärkeimmät oppisi työelämästä?

Ohjenuoria työuraa käynnistäville:
  • Ulkomaan työkokemusta arvostetaan suuresti. Ei ole juurikaan väliä mitä olet ulkomailla tehnyt.
  • Kuten osakesijoittamisessa tai yrittämisessä, myös työelämässä tulee olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Minua on onnistanut kahdesti. Jos tilaisuus ei tule eteesi, kehotan aktiivisesti etsimään sitä toisaalta. Työuran alussa lyhyet jaksot eivät vielä ole vahingollisia työnhaussa.
  • Pohdi millaista työtä haluat tehdä. Oletko toimistojen diplomaatti vai yrittäjämäinen aikaansaaja? Hakeudu sen mukaisesti oikeanlaiseen yritykseen ja toimialalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti